Idea oli muhinut päässä jo useamman vuoden, joten oli aika vihdoin päästää se ulos. Nyky elämän mukanaan tuoma elämän helppous on ainakin itsessä aikaansaanut kovan luokan pullamössöittymistä. Jos aamulla ei paista aurinko, kun juo aamun ensimmäistä kuppia hyvin cremoittunutta espressoa, niin päivä on jo auttamatta pilalla. Ympärillämme pyörivät elämää helpottavat laitteet ja palvelut osaltaan lisäävät tätä Nyky mallisen elämän ähkyä.
En tarkoita, että kaikki elämän helpottaminen olisi mitenkään pahasta, mutta homman ideana on antaa meille takaisin se kyky nauttia näistä asioista. Pyrimme hakemaan sitä tunnetta, mikä pitäisi herätä jos pitkän ajan jälkeen pääsee esim. lämpimään suihkuun.
Ratkaisu tähän minkään riittämättömyyteen on siis uusi-Walkabout. Tätä ideaa olemme nyt testaamassa.
Homman idea menee siis lyhykäisyydessään näin. Kasasimme ystäväni Sami Seppäsen kanssa reppuun vain pakollisimman: hammasharja, yhdet vaihtovaatteet, makuupussi, pari purkkia hernekeittoa, intinpakki, kahvia ja näkkileipää ja tietysti kitarat. Tähän tarkoitukseen oli jo ajoissa talvella varattu viikko aikaa, joka on nyt sitten käsillä. Sanomattakin lienee selvää, että visat ja kännykät jäävät kotiin.
Tällä blogilla on tarjoitus kertoa reissun jälkeen, miten kaikki meni ja ketä me missäkin tapasimme. Yksi kertakäyttökamera toimittaa visuaalisen ilmeen taltiointia. Jatketaan tästä, jos tulemme ehjinä takaisin.
-Topi Kilpi
Samistoteles & Toivo
Vielä naurattaa
4 kommenttia:
Jep. Nyt on kamat pakattu. Paljon aikaa kului siihen että mietti mitä oikeast tarvitsee. Kyytiä sai monet tavarat joita tulen todennäköisesti kaipaamaan jo huomisiltana. Reissun ideana onkin mukavuuksien hylkääminen, joten oikeillä jäljillä ollaan. Itselläkin on vahvasti tuota pullamössöittymistä ilmennyt ja nyt on aika palata perusasioiden äärelle. On tullut vietettyä selvästi liikaa aikaa sisällä toimistotyössä, kaikki pienetkin matkan on tullut liikuttua autolla, ja lähes joka päivä on tullut syötyä ulkona epäterveellistä joskin herkullista ruokaa. Nyt tapahtuu viikon irtiotto tuohon elintapaan.
Kantamuksista tulee kaikesta huolimatta melko suuret. Ison osan vie pakolliseksi matkatavaraksi todettu kitara. Painoa ei kerry paljon, mutta kantamusten koko on massiivinen.
Edessä on viimeinen yö paksulla runkopatjalla ihanan naisen vieressä. Bussi suuntaa huomisaamuna kuudelta pohjoiseen Pyhäjärvelle, josta jatkamme matkaa jalan itään. Tuossa vaiheessa kassassamme on alle 20€ rahaa ja eläminen pitää hoitaa katusoittamisella ja luonnon antimilla. Olemme ikäänkuin aarteenmetsästyksessä sillä Suonenjoella meitä odottaa aarre joka pitää sisällään hieman mukavuuksia. Matkaa on taitettava kuitenkin monta sataa kilometria, jotta pääsemme tuohon käsiksi. Pekkapouta valehteli että on tulossa kylmä viikko. Ei voi pitää paikkaansa.
Olemme valmiita siis. Katotaan miten äijien kävi viikon kuluttua.
-Sami Seppänen
Moi Topi ja Sami! Meinasin jo luopua kommentoinnista. Tekniikka ei saa minulta arvoistaan huomiota, onneksi tyttäreni auttoi.On jo torstai ilta ja te olette monta kokemusta rikkaampia. Sain itse kulkea hetken kanssanne taipaleenne alussa. Upea kokemus!Musiikkinne soi suoraan sydämestä meidän mökin tuvassa. Teidän vahva terve itsetunto antaa mahdollisuuden kohdata ihmiset sellaisin kuin ovat. Odotan innolla matkanne "tarinaa".t. Riitta väliltä Kiuruvesi-Iisalmi
Lähetä kommentti